Mä lähdin viime perjantaina iltapäivällä Lappiin marjastusretkelle anopin kanssa. Me kuljettiin hänen toisen poikansa, eli mieheni veljen matkassa ja kerättiin talteen syksyn antimia niin että saadaan mahdollisimman paljon luonnon herkkuja myös talven varalle. Ja oikein mukava saalis sieltä tulikin. Ei saatu kaikkea edes kerralla tuotua, sillä takaisin piti tulla junalla ja kädet loppui kesken.
Vadelmat oli se, mitä pääasiassa mentiin hakemaan. Tänä vuonna ei ole ollut ihan paras vattuvuosi, paljon oli jäänyt marjoja raaoiksi ja ruppanoiksi, toiset taas olivat jo ylikypsiä ja tipahdelleet maahan. Kyllä me jokunen litra silti saatiin kerättyä talteen. Vatut odottavat vielä mieheni veljen pakastimessa, ja tulevat perästä päin kylmälaukussa tänne. Kyllä sieltä varmaan viitisen litraa kuitenkin tuli kerättyä.
Puolukkaa oli tosi paljon, sitä kasvoi siellä täällä. Ihan kypsiä ne ei vielä ole, vaan yöpakkasten jälkeen ne vähän pehmenevät ja makeutuvat.
Mustikkaa löytyi myös aika reippaasti. Mustikkaa olen kerännyt paljon myös täältä Oulusta, mutta koska tää on mun suosikkini kaikista marjoista, niin sitä ei voi ikinä olla liikaa. Kyllä ne tulee kaikki syötyä. Nami.
 |
| Sammakko |
Metsällä tapaa kaikenlaisia otuksia, mm. sammakoita. Kvaak. Poroja näkyi kanssa paljon, mutten ehtinyt saada niitä kuviin! Kuulemma tuolla pohjoisessa porot on aikamoinen riesa. Mulle ne on vielä aikamoinen ihmettelyn aihe, koska olen kotoisin eteläsuomesta missä poroja ei näy. Aina tuola Lapissa käydessä niitä poroja juoksee vähän väliä tiellä ja metsien reunoilla, mutta joka kerta ne vielä ihmetyttää ;)
Arvaatteko mitä tämän heinäpellon takaa löytyy?
Sieltä löytyy mm. viinimarjoja. Heinäpellon kohdilla on joskus kauan sitten ollut talo, joka nyttemmin on purettu pois. Kuitenkin vanhat viinimarjapensaat kasvavat vielä ja tekevät marjaa.
Kauempaa löytyy myös vanha kaivo ja maakellari.
... ja muutakin rojua, kuten vaikka tämä vanha pensseli.
Tässäpä vähän lisää puolukkaa. Näitä me kerättiin ja kannettiin kotiin kaksi sankollista. Kyllä sitä marjaa vaan oli aivan valtavat määrät... Poimurilla kerätessä ei mennyt varmaan edes tuntia, kun 10 l ämpäri oli täynnä. Näistäpä meinasin tehdä puolukkapuuroa, ja anoppi oli sitä mieltä että mikään ei ole parempaa kuin puolukkahyytelö. Sitä en ole itse vielä kokeillut, mutta varmaan marjoista sen verran riittää että kokeilee. Ja vielähän näitä ehtii lisää kerätä, jos tuntuu että hupenevat äkkiä. Veikkaisin, että puolukkaa löytyy myös täältä Oulusta.
Tässäpä hieman maisemakuvia vaaralta, jossa olimme puolukkaa keräämässä. Hakkuualueilla puolukkaa oli aivan valtavat ryöppäät, mutta oikein hyvin sitä metsissäkin kasvoi, hieman vain pienemmissä varpupusikoissa.
Maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni variksenmarjaa! Ei se kyllä kummalliselle maistunut, aika neutraali. Mutta variksenmarjaa kasvoi myös aika paljon. Täytyy ehkä tutkailla netistä, että mihin kaikkeen variksenmarjaa voi käyttää, ja kokeilla sitten miltä se maistuu.
Kotona olin eilen illalla, ja ensitöikseni aloin puhdistaa mustikkasankoa. Leivoin siitä myös kaksi piirakkaa. Toisen vien anopille, joka pitää synttärikahvitteluja tänään muutaman päivän myöhässä. Hän on minua auttanut koko kesän/syksyn mustikanpoiminnassa, kun ei hänellä itsellä tule käytettyä, joten tässäpä hänelle kiitos siitä.
Kaikenkaikkiaan kotiin tuli kannettua siis sankollinen mustikkaa, toinen puolukkaa ja kolmas mustaviinimarjaa. Punaista viinimarjaa en kerännyt, sillä sitä olen saanut aika reippaasti täältä Oulusta kerättyä. Perästä päin tulee sitten ne viitisen litraa vadelmaa sekä hieman raparperia. Sain kun sainkin myös raparperia tälle vuodelle! Mieheni veljen vaimo oli osan heittänyt kompostiinkin omasta raparperipuskastaan, kun luuli ettei kellään ole käyttöä, mutta onneksi oli jäänyt jokunen varsi niin että sain meillekin raparperia. Raparperipiirakka on yksi suosikkiherkuistani mustikkapiirakan ohella. Täällä jo innolla odotan, että raparperit ja vatut matkaavat tänne, että pääsen käyttämään niitä.
