tiistai 25. syyskuuta 2012

Apple pie - omenapiirakka


Päätin tänään kokeilla salaiselta leivontaystävältäni saamaa omenapiirakan ohjetta. Kyseessä on amerikkalaistyylinen apple pie - omenapiirakka, johon tulee siis tuollainen "kansi". Mä en oo hirveesti tommosia kannellisia piirakoita tai muita leivoksia tehnytkään, oli mukava kokeilla. Ja huomaa varmaan kanssa tuosta ulkonäöstä, ei tullut kovin imartelevan näköistä... Mutta onneksi maku oli parempi! Paketista löytyi myös mukavasti aineksi mitä piirakassa tarvittiin. Käytin parini lähettämää piirakkavuokaa sekä täytteeseen tulevia mausteita, fariinisokeria ja kanelia. Meinasin unohtaa tehdä kanteen somat aukot, joten piti porailla veitsen kanssa sen jälkeen kun taikina jo oli siinä piirakan päällä. Mutta onneksi ulkonäölliset seikat eivät tosiaan vaikuta piirakan makuun.... ;)

Pohja:
4 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1/4 tl suolaa
150 g voita tai margariinia
½ dl vettä

Täyte:
n. 1 kg omenoita
1 ½ dl fariinisokeria
3 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
3/4 dl perunajauhoja
2 rkl sitruunamehua

Voiteluun:
1 muna

Tarjoiluun:
Vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä

Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa. Paloittele joukkoon margariini. Nypi margariini ja jauhot sekaisin ja lisää vesi joukkoon nopeasti sekoittaen. Laita taikina jääkaappiin vähintaan tunniksi kelmuun käärittynä.

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa lohkoiksi ja halkaise lohkot kahtia. Sekoita omenoiden joukkoon fariini- ja vaniljasokeri, kaneli, perunajauhot ja sitruunamehu.

Voitele piirakkavuoka. Kauli puolet taikinasta jauhoitetun leivinpaperin päällä hieman vuoan pohjaa isommaksi levyksi. Nosta taikina vuokaan ja tasoittele reunat. Kaada omenaseos vuokaan.

Kauli loput taikinasta leivinpaperin päällä vuoan halkaisijan kokoiseksi levyksi. Leikkaa levyyn aukkoja veitsellä. Voit myös kuvioida taikinankannen muoteilla. Kippaa taikinalevy paperin avulla vuoan päälle. Painele reunat kiinni pohjataikinaan ja asettele kuviot siististi. Pyyhi pullasudilla mahdolliset jauhot taikinan päältä. Voitele taikinakansi munalla.

Paista 200 asteisen uunin alatasolla 60 minuuttia. Suojaa pinta foliolla tai leivinpaperilla, kun se on saanut hienosti väriä.

perjantai 21. syyskuuta 2012

SLY20 "porkkanapalkinto"



Kylläpä nyt on ollut jännittävä viikko, nimittäin jälleen kotiin tullessa minua oli odottamassa paketti. Tällä kertaa sain Salainen leivontaystävä- ringin myötä sponsoripalkinnon Maku- lehdeltä, palkintona keräämistäni porkkanaruusuista. Porkkanaruusuja ringissä saa pienistä ylimääräisistä aktiivisuuden osoituksista, kuten hyödyntämällä kuukauden pakettia, kommentoimalla toisten rinkiläisten blogeja ja tällä kierroksella mm. inventoimalla keittiön tarvikkeita. 

Kirja sisältää paljon erilaisia ohjeita, jotka ovat jaoteltu sen mukaan mistä maasta ne ovat peräisin. Esittelen alla muutamia kuvia kirjasta, jotka nostattivat ainakin itselläni veden kielelle, ja joita haluan päästä kokeilemaan. Mulla taitaa olla vähän nälkä, kun kaikki suolaset leivonnaiset tuntui niin vastustamattoman ihanan herkullisen näköisiltä.... :D

Seuraavalle Salainen Leivontaystävä- kierrokselle ilmoittautuminen alkaa muuten ensi kuun alusta. Suosittelen kaikkia, joilla leipomiseen on vähääkään intressiä, lähtemään mukaan, sillä niin ihana harrastus tästä toiminnasta kehkeytyy. Lähempänä ilmoittautumispäivää teen vielä tarkemman postauksen aiheesta ja esittelen hieman omaa ensimmäistä sly- kierrostani. Mutta, nauttikaa kuvista! Myöhemmin, kun pääsen ohjeita testaamaan, jaan myös reseptejä ;)

Rasstegai/Avonaiset sienipiiraat
Berliner Pfannkuchen / Berliininmunkit

Coca / Pizzaleipä
Osloringer / Oslon kiekot
Sun-dried tomato and cheese bagels / Aurinkokuivatuilla tomaateilla ja juustolla maustetut rinkelit
Grissini / Leipätangot
Dansk krans / Tanskalainen kranssileipä

torstai 20. syyskuuta 2012

Pähkinäinen omenapiirakka


Se on aina hirveen mahtavaa, kun saa jännittävän paketin postissa, niinkuin tänään tuli tuo sly- paketti mikä sisälsi vaikka mitä kivaa. Sormet syyhysi päästä hyödyntämään sen sisältöä heti, ja loihdinkin tällaisen omenapiirakan. Näin syksyn tullen monet blogit ja lehdet alkavat tarjota toinen toistaan herkullisempia reseptejä syksyn satoa hyödyntäen, ja omenapiirakastakin on näkynen monenlaista versiota. Ohje, jota nyt itse lähdin kokeilemaan, on peräisin yhdestä sly- kierroksella mukana olevista blogeista. Olen kuvaa ja ohjetta kuolannut monta päivää, joten pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Ohje on siis peräisin Päivin pöperöistä. Piirakassa on käytetty paketissa tullutta fariinisokeria ja kanelia. Tarkoitus oli testata myös uutta piirakkavuokaa, mutta tänään mulla ei oo ajatus oikeen minkään asian kanssa kulkenu käsikädessä joten sitä automaattisesti tarttui tähän vanhaan. Mutta, pidemmittä puheitta! Herkkupiiranen valmistuu tällaisella ohjeella:


100 gr voita
3/4 dl sokeria
1 kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl hasselpähkinää jauhettuna/rouhittuna
1 tl leivinjauhetta
3 omenaa (omia enemmän, eli sopivasti..)
1/4 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
2 rkl hasselpähkinärouhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna ja sekoita. Sekoita kulhossa keskenään jauhot, 0,5 dl hasselpähkinää ja leivinjauhe. Lisää seos taikinaan samalla sekoittaen. Levitä taikina piirasvuokaan.

Kuori ja viipaloi omenat. Asettele palaset somasti taikinan päälle. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta sekä kanelia. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

SLY20: Syyskuun paketti


Jee! Tänään saapui Salainen leivontaystäväringin syyskuun paketti! Vähän ehti jo huoli tulla, kun postin seassa ei näkynytkään pakettikorttia, mutta voi sitä riemua kun huomasin sähköpostissani seurantakoodin jolla paketti oli noudettavissa. Jätin kaikki hommat kesken ja pinkasin siltä istumalta postiin pakettia noutamaan, syksyisestä sateesta huolimatta. 

Ja varsin ihanan paketin parini oli minulle koonnutkin! Syyskuun paketti sisälsi seuraavanlaisia juttuja:
- piirakkavuoka
- kettukarkkeja
- kanelia
- fariinisokeria
-tuikkukupin
- kauniin kortin
- reseptejä

Kettukarkeista mietin, että jos sitä hyödyntäisi jotenkin leivonnassa... Jos niitä kohta on enää jäljellä :D Sokerihiirelle sukua oleva mieheni kun ehti innostua karkkipussista, ja ahmaisi osan karkeista. Ja, no.. maistoin kyllä itsekin :D Kettukarkkeja ei olekaan kyllä aikoihin tullut syötyä. ^___^

Ja fariinisokeri tuli kuin tilauksesta! Juuri aikaisemmin kaupassa käydessäni emmin, että ostaako vaiko eikö ostaa fariinisokeria, kun on niin vähissä, mutta tuumasin että ehkä se vielä riittää. Hyvä että jäi kauppaan kun tuli paketin mukana, hihi. Ja kaneli on kyllä yks suosikkimausteistani, ja varsinkin näin syksyllä sitä kuluu runsaasti. :) 

Ja kortissa lukee kaunis mietelause "Arvosta eilistä, unelmoi huomisesta mutta elä tätä päivää". Tämä on kyllä aivan totta :) 

Paketissa on mukavasti otettu otettu syyskuun teema huomioon, eli syksyn värit. Mukavan syksyinen paketti onkin. Ja erityisesti mieltäni ilahdutti ohje hämähäkkimuffinsseihin! Mä niin rakastan halloween aihetta ja kauhukulttuuria, ja karmivia leivoksia tulee tehtyä sillon tällön halloweenin ulkopuolellakin. Tätä ohjetta täytyykin kokeilla viimeistään tulevana halloweenina, ellen sitten innostu harjoittelemaan etukäteen ;) 


Tuikkukuppikin pääsi jo ikkunalle tuomaan tunnelmaa pimeneviin iltoihin. Vielä kun saataisiin ruska puihin... :)


Kiitokset Salaiselle Leivontaystävälleni <3

tiistai 18. syyskuuta 2012

Lahja ystävältä


Sain tämän ihanan illan piristäjän jo jokunen päivä sitten, ja olen ehtinyt jo juoda poiskin. En ollut aivan varma laittaako kuvaa vai eikö laittaa, mutta tulin siihen tulokseen että mukava se on muistaa mitä joskus on ystäviltään saanut. :) Sain tämän paluulahjana vaahteranlehdestä, jonka askartelin aikaisemmin. Pussi sisälsi irtoteetä ja siitä riitti noin neljään - viiteen kupposeen. Aivan ihana lahjaidea kaikille teen ystäville! Kiitos! <3

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Suolaista, makeaa ja makua porkkanasta


Inspiraationa porkkana! Oikeastaan siitä syystä, että meillä on jääkaapissa lojunu porkkanapussi niin kauan etten ole edes varma että milloin se on sinne ilmestynyt. Mä halusin joskus tehdä porkkanateeleipiä, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt vähän taka-alalle. Tänään tulin siihen tulokseen, että jos en jotenkin hyödynnä porkkanapussia niin sen joutuu seuraavaksi heittää menemään. Siispä, vapaapäivän kunniaksi olen viettänyt lähes koko päivän keittiössä.

Teeleivät ei inspannu vieläkään, ehkä teen niitä joskus myöhemmin syksyllä, mutta sen sijaan päätin tehdä sämpylöitä. Niitäkään ei oo tullut tehtyä aikoihin! Ja itse tehty leipä on aina tuoreeltaan aivan taivaallista.... nam. Tosin koska tänään on tullut tehtyä niin paljon, niin osa täytyi kyllä laittaa pakkaseen, ei meillä kahdestaan mieheni kanssa ihan niin paljoa leipää kuitenkaan tule syötyä.


Porkkanasämpylät maistuvat erinomaisesti tuoreiden vihannesten kera! Ja sämpylät valmistuvat näppärästi tämän näköisellä ohjeella:

Porkkanasämpylät

5 dl maitoa tai laktoositonta maitojuomaa
3-4 dl hienoa porkkanaraastetta
50 g hiivaa
2 tl suolaa
n. 15 dl Myllyn Paras Hiivaleipäjauhoja (tumma vehnäjauho)
100 g voita tai margariinia

Sekoita porkkanaraaste maitoon ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Liuota nesteeseen hiiva ja suola. Lisää hiivaleipäjauhoja ja alusta taikina hyvin, lisää alustuksen loppupuolella pehmeä rasva. Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä paikassa (esim. lämpimässä vesialtaassa) kaksinkertaiseksi.

Leivo taikinasta sämpylöitä; kuohkeimmat sämpylät saat löysähköstä taikinasta nostelemalla siitä palasia uunipellille. Kohota sämpylät peitettynä kaksinkertaisiksi. Paista sämpylät 225-asteisen uunin keskitasolla 10-15 min sämpylöiden koosta riippuen.






Porkkana muuttuu äkkiä makeaksi leivokseksi. Koska raastetta oli vielä paljon jäljellä, päätin tehdä porkkanapiirakan joka on yksi mieheni lemppariherkuista. Porkkanapiirakan ohje on esiintynyt jo aikaisemmin blogissani, ja se löytyy täältä: Porkkanapiirakka 




Vielä oli porkkanaa jäljelle, joten viimeiset porkkanat hyödynsin paloittelemalla ne ruuan sekaan. Porkkana antaa mukavasti makua paistuessaan lihan ja muiden kasvisten kanssa liemessä. Tein meille ruuaksi siis perunamuusia ja jonkinsortin paistia. Mä jaksan harvemmin panostaa oikeeseen ruokaan, leipominen on enemmän mun juttu, mutta kyllä tämä ihan mukavasti onnistui ja mieskin oli tyytyväinen. Lihana meillä oli iso möykky possua, en vain kuollakseni muista että mikä sen varsinainen nimi oli. No, possu kun possu!


Teen perunamuusin aina mututuntumalta, mutta tässäpä jonkinlainen ohje sen tekemiseen:

Perunamuusi

Sopivasti perunoita
voita
maitoa
suolaa

Kuori perunat ja lohko ne pieniksi palasiksi. Keitä pehmeiksi. Kaada vesi pois. Nakkaa perunoiden päälle nokare voita ja tilkka maitoa. Muussaa pehmeät perunat perunasurvimella tai sähkövatkaimella. Lisää maitoa pikkuhiljaa, kunnes olet saavuttanut sopivan koostumuksen. Mausta suolalla.


Tähän liharuokaan en käyttänyt varsinaisesti mitään ohjetta, vaan nakkelin joukkoon kaikenlaiska mitä keksin. Pata sisältää seuraavanlaisia aineksia:

Iso möntti lihaa pilkottuina pieniksi pihveiksi/palasiksi
4 porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 rkl hunajaa
vettä
lihaliemikuutio
mustapippuria
grillausmaustetta
yrttisekoitusta

Piko vihannekset ja nakkele vuoan pohjalle. Paloittele liha ja laita vuokaan. Kaada vettä niin paljon että lihat peittyvät. Mausta hunajalla, lihaliemikuutiolla ja mausteilla. Paista uunissa 225 asteessa ensin puolisen tuntia, ja alenna lämpöä noin 100 asteeseen. Jatka paistamista kunnes liha tuntuu murealta. 

Eli tein tämän vähän samaan tapaan mitä karjalanpaistikin tehdään. Ja hyvää tuli! Nyt voin loppupäiväksi heittäytyä sohvalle ja katsoa jotakin hyvää elokuvaa, johan tässä onkin tullut touhuttua taas!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Valoa pimeneviin iltoihin


Lähetin ystävälläni pienen, itse tehdyn lahjan piristämään synkkiä ja myrskyisiä syysiltoja. Värikäs vaahteran lehti sopii syksyn teemaan ja on mukava alunen kynttilälle. Mukaan laitoin myös kortin.


Käytin lehden valmistamiseen tällaista itsekseen kuivuvaa muovailumassaa, jota ei siis tarvitse polttaa ollenkaan. Esineen koosta riippuu kauanko kuivumisessa menee. Tekemäni lehti kuivui noin kaksi päivää, ennen kuin aloin maalata sitä. Massa on siis valkoista. Se on myös helposti muotoiltavaa.


Massan lisäksi on hyvä olla seuraavanlaisia apuvälineitä:

- kaulin, joka on tarkoitettu ainoastaan massojen käsittelyyn (ei sama millä leivot!) mutta myös tasainen pullo ajaa saman asian. Itse käytin pulloa kaulimena.
- vaahteranlehti tai jonkin muun puun lehti, millaisen haluat massasta valmistaa. Paina lehti kaulitulle massalle ja kauli lehteä kiinni massaan, niin että saat muodot kopioitua massan pinnalle. Irrota lehti varovasti, niin ettei massaan jää lehden osia.
- Veitsi. Irrota kuvio veitsellä. Silota leikkuukohtia tai jätä röpelöiseksi, makuasia.

Asettele lehti mieleiseesi muotoon ja jätä kuivumaan.


Kun lehti on täysin kuivinut, maalaa se mieleisilläsi väreillä. Esim. peitevärit sopivat massan maalaamiseen mainiosti. Kokeile halutessasi myös muita värejä, esim. akryylivärit käyvät varmasti oikein hyvin. Anna maalin kuivua. Lehti on sen jälkeen käyttövalmis.


maanantai 10. syyskuuta 2012

Puolukkapuuro eli vispipuuro


Kävin eilen illalla taas lähimetsissä hiukan retkeilemässä, ja samalla tuli kerättyä puolukoita. Illalla tein sitten tuoreista puolukoista puuroa. ^____^ Tätä ei ookkaan tullut syötyä pitkiin aikoihin! Ja koska mieheni ei (periaatesyistä?) suostu mitään puuroja syömään, tämä herkku on kokonaan minun! Tää on kyllä aivan ihana esim. aamupalaksi, koska aamulla minä oon ainakin ihan tööt enkä tajua maailman menosta tuon taivaallista, ja sillon ei kykene mitään eriskumallista valmistamaan tai edes lämmittämään. Puolukkapuuroa voi kauhoa vaan kylmänä suuhunsa, ehkä vähän laittaa maitoa sekaan mutta menee hyvin ilmankin. Jos sitä nyt tämän myötä tulis aamusin syötyäkin ennen kouluun lähtöä ;) Itsellä ainakin se herääminen tuppaa kestämään niin kauan, että sitä on valmis ajattelemaan aamupalan laittoa suurinpiirtein siinä vaiheessa kun tarttis jo lähteä. Mutta kun puuron tekee illalla, niin aamulla ei enää varsinaisesti mitään tarvitse laittaa. ^____^ Ja tämä herkkuhan valmistuu seuraavanlaisella ohjeella:

Puolukkapuuro

1 l vettä
1,5 dl mannasuurimoita
0,5 tl suolaa
1-2 dl sokeria
2 dl puolukoita

Lisää kiehuvaan veteen puolukat, sokeri ja suola. Keitä puolukoita noin 5 minuuttia. Vispilöi mannasuurimot joukkoon ja jatka keittämistä vielä n 10 minuuttia. Jäähdytä puuroa ja vatkaa se kuohkeaksi. Tarjoa maidon kanssa. Vaihtamalla marjoja tai hedelmiä puolukoiden tilalle saa mukavasti vaihtelua makuun ja väriin.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Mansikkahillo


Tänään pääsin viimein tekemään hilloa! Tätä olenkin halunnut kokeilla jo siitä asti, kun Salainen levontaystäväni lähetti minulle elokuun paketissa hillopurkin (kuvassa keskellä) ja hillosokeria. Mä meinasin ensin odotella että saan kerättyä kaikenlaisia marjoja, ja tekisin sitten kuningatarhilloa, mutta kävikin niin että vatut piti jättää Posiolle kun kaikkia viime viikonloppuna kerättyjä marjoja ei pystynyt kantamaan kotiin. Mieheni veljen vaimo tuo ne sitten ensi kuussa kylmälaukussa suoraan tänne.  Mutta tosiaan siitä syystä päädyin tänään sitten tekemään ihan perinteistä mansikkahilloa.

Käytin mansikoita, mitkä kesällä pistin pakkaseen. Sulatin ne kattilassa kaatamalla kuumaa vettä päälle ja soseutin sitten vielä, joten hillossa on aika vähän sellasia "mansikkamönttejä", mikä on toisaalta ehkä ihan ok. Ja mansikkahillohan valmistuu näin:

Mansikkahillo

2 l mansikoita
500 g hillosokeria
½ dl vettä

Pane peratut marjat ja sokeri kerroksittain teräs- tai emalikattilaan. Anna marjojen mehustua muutama tunti viileässä.
Kaada vesi marjojen joukkoon kattilaan ja kuumenna.
Lisää hillosokeri vähitellen varovasti sekoittaen. Vähennä lämpöä, kun seos kiehuu.
Keitä hilloa noin 10 minuuttia välillä ravistaen. Anna hillon jäähtyä 20-30 minuuttia, sekoita välillä. Tölkitä heti.

SLY20 Haaste: Keittiöinventaario osa II


Elokuussa esittelin keittiöinventaariossa koristeluhyllyni sisältöä, ja nyt syyskuussa vuorossa olisi kauhukokoelmani keittiön puolella >:D Kuten olen jossakin saattanut mainita, ja minut tuntevat hyvin jo tietävätkin, että olen suuri kauhun ystävä ja minusta on toisinaan mukava leivoskella karmivia juttuja myös halloweenin ulkopuolella. Jonkinlaisia apuvälineitä näitä kauhujuttuja varten on tullut hankittua, ja varmasti halloweenin alkaessa taas lähestyä, kokoelmat pääsevät jälleen kasvamaan... Olisi ihana saada joku karmiva muffinssiteline, muffinivuokia ja servettejä ainakin, ja paljon muutakin, haha. 

Mutta tällaista siis löytyy:
- Iso aivomuotti
- 3d aivomuotti
- pääkallo & luu - jääpala muotti, joista toiset kaksi on pakastimessa. Ja nämä käy hyvin myös suklaamuotteina, testattu on!
- piraatti-pääkallo patalaput
- 5 kpl karmivia snapsilaseja, käyvät hyvin myös muuhun tarjoiluun
- silmämunamuotti
- 3d hautakivimuotti
- lepakkomuotti
- hämähäkkimuotti

Ensikuussa nähdään vielä yksi keittiöinventaario, katsotaan, mitä silloin keksin esitellä ^___^

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Mustikka-rahkapiirakka



Tänään on ollut taas piirakkapäivä! Rahkapiirakkaa mä oon itseasiassa haaveillut tekeväni koko kesän, mutta aina sitä on vaa kuitenkin tullut tehtyä jotakin muuta. No, nyt selaillessani sly:ni lähettämää lehteä, löysin takakannesta rahkapiirakan ohjeen, ja siitäpä sain hyvän syyn tehdä viimein tätä. Ohjeessa neuvotaan käyttämään valmista Myllyn Paras pyöreää piirakkataikinaa, mutta minä tein taikinankin itse.

Rahkapiirakka tuoreilla marjoilla:

Taikina:
100g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruis- tai kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Rahkatäyte:
200 g sitruunarahkaa
1 dl kevytkermavalmistetta (5-7%)
½ dl sokeria
1 muna

päälle: 
n. 5 dl sesongin marjoja: vadelmia, pieniä mansikoita ja mustikoita, mintunlehtiä

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, ja lisää muna. Lisää sen jälkeen kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä se piirakkavuokaan.
Valmista täyte sekoittamalla kaikki ainekset keskenään ja levitä se sitten piirakkapohjan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Koristele tuoreilla marjoilla.

Mulla kävi mielessä, että olisi laittanut mustikoita myös tonne rahkan alle. Meinasin tehdä tän piirakan jo maanantaina, kun palasin reissusta, mutta epähuomiossa ostin kerman sijaan kermaviiliä, joten tein sitten tuon saman mustikkapiirakan, jonka ohje täällä jo aijemminkin on esiintynyt. Nyt kun oli oikeat aineet, niin enhän mä enää muistanut niitä mustikoita laittaa myös rahkan alle. Noo, ens kerralla sitten.... :D

tiistai 4. syyskuuta 2012

Viikonlopun metsäretki


Mä lähdin viime perjantaina iltapäivällä Lappiin marjastusretkelle anopin kanssa. Me kuljettiin hänen toisen poikansa, eli mieheni veljen matkassa ja kerättiin talteen syksyn antimia niin että saadaan mahdollisimman paljon luonnon herkkuja myös talven varalle. Ja oikein mukava saalis sieltä tulikin. Ei saatu kaikkea edes kerralla tuotua, sillä takaisin piti tulla junalla ja kädet loppui kesken. 

Vadelmat oli se, mitä pääasiassa mentiin hakemaan. Tänä vuonna ei ole ollut ihan paras vattuvuosi, paljon oli jäänyt marjoja raaoiksi ja ruppanoiksi, toiset taas olivat jo ylikypsiä ja tipahdelleet maahan. Kyllä me jokunen litra silti saatiin kerättyä talteen. Vatut odottavat vielä mieheni veljen pakastimessa, ja tulevat perästä päin kylmälaukussa tänne. Kyllä sieltä varmaan viitisen litraa kuitenkin tuli kerättyä.



Puolukkaa oli tosi paljon, sitä kasvoi siellä täällä. Ihan kypsiä ne ei vielä ole, vaan yöpakkasten jälkeen ne vähän pehmenevät ja makeutuvat.


Mustikkaa löytyi myös aika reippaasti. Mustikkaa olen kerännyt paljon myös täältä Oulusta, mutta koska tää on mun suosikkini kaikista marjoista, niin sitä ei voi ikinä olla liikaa. Kyllä ne tulee kaikki syötyä. Nami. 

Sammakko
Metsällä tapaa kaikenlaisia otuksia, mm. sammakoita. Kvaak. Poroja näkyi kanssa paljon, mutten ehtinyt saada niitä kuviin! Kuulemma tuolla pohjoisessa porot on aikamoinen riesa. Mulle ne on vielä aikamoinen ihmettelyn aihe, koska olen kotoisin eteläsuomesta missä poroja ei näy. Aina tuola Lapissa käydessä niitä poroja juoksee vähän väliä tiellä ja metsien reunoilla, mutta joka kerta ne vielä ihmetyttää ;) 


Arvaatteko mitä tämän heinäpellon takaa löytyy? 



Sieltä löytyy mm. viinimarjoja. Heinäpellon kohdilla on joskus kauan sitten ollut talo, joka nyttemmin on purettu pois. Kuitenkin vanhat viinimarjapensaat kasvavat vielä ja tekevät marjaa. 



Kauempaa löytyy myös vanha kaivo ja maakellari.


... ja muutakin rojua, kuten vaikka tämä vanha pensseli.




Tässäpä vähän lisää puolukkaa. Näitä me kerättiin ja kannettiin kotiin kaksi sankollista. Kyllä sitä marjaa vaan oli aivan valtavat määrät... Poimurilla kerätessä ei mennyt varmaan edes tuntia, kun 10 l ämpäri oli täynnä. Näistäpä meinasin tehdä puolukkapuuroa, ja anoppi oli sitä mieltä että mikään ei ole parempaa kuin puolukkahyytelö. Sitä en ole itse vielä kokeillut, mutta varmaan marjoista sen verran riittää että kokeilee. Ja vielähän näitä ehtii lisää kerätä, jos tuntuu että hupenevat äkkiä. Veikkaisin, että puolukkaa löytyy myös täältä Oulusta.




Tässäpä hieman maisemakuvia vaaralta, jossa olimme puolukkaa keräämässä. Hakkuualueilla puolukkaa oli aivan valtavat ryöppäät, mutta oikein hyvin sitä metsissäkin kasvoi, hieman vain pienemmissä varpupusikoissa.



Maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni variksenmarjaa! Ei se kyllä kummalliselle maistunut, aika neutraali. Mutta variksenmarjaa kasvoi myös aika paljon. Täytyy ehkä tutkailla netistä, että mihin kaikkeen variksenmarjaa voi käyttää, ja kokeilla sitten miltä se maistuu.




Kotona olin eilen illalla, ja ensitöikseni aloin puhdistaa mustikkasankoa. Leivoin siitä myös kaksi piirakkaa. Toisen vien anopille, joka pitää synttärikahvitteluja tänään muutaman päivän myöhässä. Hän on minua auttanut koko kesän/syksyn mustikanpoiminnassa, kun ei hänellä itsellä tule käytettyä, joten tässäpä hänelle kiitos siitä.

Kaikenkaikkiaan kotiin tuli kannettua siis sankollinen mustikkaa, toinen puolukkaa ja kolmas mustaviinimarjaa. Punaista viinimarjaa en kerännyt, sillä sitä olen saanut aika reippaasti täältä Oulusta kerättyä. Perästä päin tulee sitten ne viitisen litraa vadelmaa sekä hieman raparperia. Sain kun sainkin myös raparperia tälle vuodelle! Mieheni veljen vaimo oli osan heittänyt kompostiinkin omasta raparperipuskastaan, kun luuli ettei kellään ole käyttöä, mutta onneksi oli jäänyt jokunen varsi niin että sain meillekin raparperia. Raparperipiirakka on yksi suosikkiherkuistani mustikkapiirakan ohella. Täällä jo innolla odotan, että raparperit ja vatut matkaavat tänne, että pääsen käyttämään niitä.